Kevättä odotellessa

Pyörä tuli siis talliin, ja pitihän se kokeilla käyntiääntä vielä parkkeeraamisen jälkeen. Huolellisesti asettelin mopon ruutuunsa, tarkistin tappokytkimen, avasin ryypyn, vaihdoin vapaalle ja käänsin avaimesta. Pieni painallus starttinapista, starttimoottori ulvahtaa ja... ei mitään. Sitä perinteistä nikitanikitaa, mutta ei hrutsevia. Pari yritystä lisää, eikä edelleenkään mitään.

No, paikalla sattui olemaan pari muutakin motoristia rakkaimpiaan hivelemässä, ja heidän kanssaan sitten irroteltiin tulppa ja ei kun kokeilemaan. Tulppa takaisin johdon päähän, maadoitus runkoon ja taas pyöritetään. Ei kipinää. Soitin sitten liikkeeseen ja lupasivat lähettää jonkun katsomaan.

Viikkoa myöhemmin sain vihdoin viimein mekaanikon avuksi, ja uutta yritystä putkeen. Akku oli tottakai tyhjillään ahkerasta testailusta, joten aikamme ihmeteltyämme irrottelimme sivusuojan ja nostimme akun paikoiltaan. Sitten ulkoinen laturi kiinni (ei olisi onnistunut akku paikallaan) että päästään testaamaan, ja ihme tapahtui! Kone paukahti laakista käyntiin ja ah että se kuulosti edelleen hyvältä. Johtopäätöksenä akku oli päässyt tyhjenemään liikaa monien starttien seurauksena jo ennen talliin tuontia, eikä jaksanut enää pyöräyttää moottoria riittävästi. Toivon mukaan tämä oli ongelmana, ettei tule ikäviä ylläreitä keväällä.

Irrottelin akun johdot ja kasasin puolihuolimattomasti irrotetut osat takaisin paikoilleen. Akun nostin auton perälle ja toin kotiin, nyt vain hommaamaan laturi joko lainaan tai, jos Halpa-Hallista irtoaa edullisesti, ehkä omaksikin asti. Sitten huhtikuuta odottelemaan, tässähän se menee rattoisasti ensin muuttaessa ja sitten sisustaessa, töitä tehdessä ja opiskellessa. Jos sitten Wapun jälkeen pääsisi aloittamaan diplomityön tekemisen.

Ollapa jo kesä.

Muita hankintoja

Soittivat tänään, että pyörä tuodaan iltaan mennessä tallille ja pitää olla vastassa sitten. Lyhyen koulupäivän jälkeen käväisin kaupungilla ostoksilla, ja mukaan tarttui tulppa-avainta, rakotulkkia, työntömittaa, ruuvimeisseliä ja muita tarpeellisia välineitä pyörän huoltoon tallissa ja tien päällä. Viragossa on moneen muuhun pyörään nähden se etu, että ketjuveto on korvattu kardaanilla, eikä ketjua siis tarvitse olla jatkuvasti voitelemassa ja kiristämässä.

Jokunen kymppi upposi taas huomaamatta ostoksiin, enkä enää yhtään ihmettele että tätä pidetään kalliina harrastuksena. Varsinkaan kun vasta luin vakuutusvertailusta, jossa kalleimmillaan maksoi 3000 euroa/vuosi vakuuttaa 600-kuutioinen pyörä.

Vaikean valinnan lopputulos

Ja toki juuri silloin, kun kaikki tapahtuu, blogialusta putoaa alta. Yritin eilen raportoida tapahtumia, mutta sepä ei onnistunutkaan huoltokatkoksen takia.

Se sitten kävi nopeammin kuin olisin uskonutkaan. Kävin eilen vielä kerran katsomassa paikallisen liikkeen valikoimasta löytynyttä 750-kuutioista Viragoa, koekäynnistelin ja -kaasuttelin, syynäsin läpi viimeisetkin keksimäni vikapotentiaalit, ja lopputulemana päädyin sen ostamaan. Uusi silmäteräni (no, ei nyt ihan se ykkönen sentään) on viininpunainen paholainen, jolle pitää vielä nimi antaa. Eihän se ole mies eikä mikään joka ei pyöräänsä nimeä.

Vaikka näyttäisikin siltä, että haluttu tulos on saavutettu, taitaa olla pikemminkin niin päin että tästä se vasta alkaa. Nyt tarvii löytää sopiva varastopaikka pyörän säilytykseen lopputalveksi, ostella huoltokirjaa, pressua sun muuta varustetta sekä yrittää tutustua mopon sisuskaluihin vähän tarkemmin. Jos vaikka sinne talliin pääsisi aika ajoin työkalusarjan kanssa puuhailemaan niin oppisi ainakin tärkeimmät jutut laitteen anatomiasta.

Nyt on hyvä fiilis.

P.S. Se kauempana myynnissä ollut tippui pois laskuista siitä yksinkertaisesta syystä, että se ehdittiin myydä jollekulle muulle. Ei oikeastaan harmita, kun "lohdutuspalkinto" oli noin muikea.

Valinnanvaikeuksia

Huomenna käyn allekirjoittamassa lainapaperit, ja sen jälkeen voin ihan vakavasti aloittaa pyörän oston. Katselukierrokset on tehty ja nettisivut selattu, mutta valinnanvaikeus iskee kahden suurin piirtein yhtä hyvän ehdokkaan välillä. Toinen löytyi kolmen kilometrin päästä, vaikutti hyvin pidetyltä ja huolletulta, mutta on hieman kalliimpi, vanhempi ja enemmän ajettu. Toinen on yli 350 kilometrin päässä, enkä ole sitä tietenkään livenä nähnyt, mutta edellä mainittujen juttujen takia se houkuttelisi enemmän. En tiedä milloin ehtisin sen käydä tarkistamassa ja/tai pois hakemassa, kun työt alkoivat taas ja opiskelutkin heti maanantaina. Lisäksi askarruttaa moni asia, kuten onko pyörä oikeasti yhtä hyvä kuin paperilla, löytyykö siitä jotain kriittisiä vikoja, miten hakumatka järjestyy ja niin edelleen. Säästöä tuon kanssa tulisi, mutta sen eteen saa varmasti tehdä kovasti töitäkin. Ja molemmat ovat siis 750-kuutioisia Viragoja.

En kyllä usko, että annan itselleni koskaan anteeksi, jos jätän tuon jälkimmäisen tarkistamatta. Nämä ovat juuri niitä tilanteita, joissa pitäisi vain luottaa itseensä ja viedä aloittamansa touhu loppuun asti. Olen muutaman viime päivän ajan vakuutellut itselleni, että tuon kauempana olevan minä haen, mutta vielä en ole aivan sataprosenttisen varma. Ehkä mieli muuttuu kun lainapäätös on lopullisesti taskussa ja pyöräliikettä tentattu perustietojen haussa.

Eilen ostin itselleni kypäränkin, joten kaikki ajovarusteet ovat kasassa. Saappaita olen opettanut jalkoihini kävelemällä niillä muutaman päivän, vaikkei niitä olekaan ensisijaisesti sellaiseen tarkoitettu. Kyllä ne jalassa pyörän selkään istuu, se on varma. 

Tuntuu muuten oudolta lähestyä maalia näin paljon etuajassa, mutta (lyhyen) kokemuksen perusteella nuo seitsenpuolikkaat revitään käsistä. Monta nättiä yksilöä on tullut vastaan ja melkein yhtä monta on hävinnyt ennen kuin olen voinut asialle mitään tehdä. Keväällä tahti oletettavasti kiihtyy, joten mieluiten olen liikkeellä jo nyt. Talvisäilytyksessä on sitten aikaa fiksata ajopeli viimeisen päälle kuntoon ennen ajokauden alkua.