Etsivä löytää

Kävin koeistumassa 750-kuutioisen Viragon, jonka bongasin paikallisen myymälän vaihdokkisivulta. Pyörä oli todella siistissä kunnossa, lisävarusteita piisasi ja kone kuulosti käyvän moitteetta (ihan kuin osaisin oikeasti sanoa). Yritin parhaani mukaan etsiä toimimattomia kytkimiä, naarmuja, lommoja ja muita vikoja, mutta yhtään en onnistunut löytämään. Hintakin oli kohdallaan, tosin yli kymmenen vuoden ikä vähän arveluttaa.

Tiedän, tiedän, yksilöön ei saa ihastua ennen kuin sen on ostanut, joten jäitä hattuun nyt. Asuntolainaneuvottelut pitäisi saada päätöksen tammikuun alkupuolella, minkä jälkeen on mahdollista alkaa oikeasti suunnittelemaan ostoa. Pitää vain yrittää keksiä jotain muuta ajateltavaa siihen asti.

Omaan kotiin

Asuntoaan kaupannut pariskunta hyväksyi tarjoukseni, ja olen vahvasti matkalla kohti omistusasuntoa ja velkavankeutta. Tuleva kotini on vuonna 2001 valmistunut 76-neliöinen kolmio noin 6-7 kilometrin etäisyydellä keskustasta, mutta ihan työpaikan vieressä. Hinta oli suolainen, kuten asuntojen hinnat näinä päivinä muutenkin, mutta asunto on todella hieno ja lainasummassa pitäisi olla sen verran ylimääräistä, että uusien huonekalujen ja pyörän hommaaminen on myös mahdollista.

Tulisi nyt vain talvi, että voisi tulla kevät ja pyörän ostamisen aika.

Lisää uusia tuulia

Aloitin eilen työt uudessa paikassa ja vallan mukavalta paikalta vaikutti. Työssä pääsen tutustumaan uusimpiin tiedonsiirtotekniikoihin ja niiden käyttöön, eli vaihtelua vanhaan on tiedossa enemmän kuin riittävästi. Palkankorotus oli odotettuakin tuntuvampi, yhteensä liksaa tulee lähemmäs 50% aiempaa enemmän.

Lisäksi vaikuttaa siltä, että edessä on omistusasunnon hankinta vakituisen työpaikan myötä. Asuntolainasta irronnee jokunen euro budjettia tukemaan, joten projekti näyttää koko ajan varmemmalta.

Muutoksen aikoja.