Suuntaviivoja

Kävin eilen periaatteellisia keskusteluja avovaimon ja vanhempieni kanssa. He saivat sentään pääni käännettyä autosta luopumisen suhteen ja kokonaiskuva projektin toteutuksesta selveni hieman. Sovimme avokin kanssa, että yhteiset kulut ja eläminen maksetaan opintotuesta ja palkan voin käyttää täsmälleen niin kuin haluan (eli laittaa säästöön). Näin molemmat osallistuvat kodin kuluihin tasapuolisesti ja perhesopu säilyy. Vaikka pelkkä opintotuki ei paljoa olekaan, kuvittelisi siitä riittävän varoja ihan siedettävään elintasoon ja ehkä myös jonkinlaisiin mukavuuksiin. Jos alkaa näyttää tiukalta, pitää budjettia tarkistaa, mutta uskon ettei siihen ole ihan heti tarvista.

Nyt sitten vain toivotaan että työt jatkuvat.