Kevättä odotellessa

Pyörä tuli siis talliin, ja pitihän se kokeilla käyntiääntä vielä parkkeeraamisen jälkeen. Huolellisesti asettelin mopon ruutuunsa, tarkistin tappokytkimen, avasin ryypyn, vaihdoin vapaalle ja käänsin avaimesta. Pieni painallus starttinapista, starttimoottori ulvahtaa ja... ei mitään. Sitä perinteistä nikitanikitaa, mutta ei hrutsevia. Pari yritystä lisää, eikä edelleenkään mitään.

No, paikalla sattui olemaan pari muutakin motoristia rakkaimpiaan hivelemässä, ja heidän kanssaan sitten irroteltiin tulppa ja ei kun kokeilemaan. Tulppa takaisin johdon päähän, maadoitus runkoon ja taas pyöritetään. Ei kipinää. Soitin sitten liikkeeseen ja lupasivat lähettää jonkun katsomaan.

Viikkoa myöhemmin sain vihdoin viimein mekaanikon avuksi, ja uutta yritystä putkeen. Akku oli tottakai tyhjillään ahkerasta testailusta, joten aikamme ihmeteltyämme irrottelimme sivusuojan ja nostimme akun paikoiltaan. Sitten ulkoinen laturi kiinni (ei olisi onnistunut akku paikallaan) että päästään testaamaan, ja ihme tapahtui! Kone paukahti laakista käyntiin ja ah että se kuulosti edelleen hyvältä. Johtopäätöksenä akku oli päässyt tyhjenemään liikaa monien starttien seurauksena jo ennen talliin tuontia, eikä jaksanut enää pyöräyttää moottoria riittävästi. Toivon mukaan tämä oli ongelmana, ettei tule ikäviä ylläreitä keväällä.

Irrottelin akun johdot ja kasasin puolihuolimattomasti irrotetut osat takaisin paikoilleen. Akun nostin auton perälle ja toin kotiin, nyt vain hommaamaan laturi joko lainaan tai, jos Halpa-Hallista irtoaa edullisesti, ehkä omaksikin asti. Sitten huhtikuuta odottelemaan, tässähän se menee rattoisasti ensin muuttaessa ja sitten sisustaessa, töitä tehdessä ja opiskellessa. Jos sitten Wapun jälkeen pääsisi aloittamaan diplomityön tekemisen.

Ollapa jo kesä.

Muita hankintoja

Soittivat tänään, että pyörä tuodaan iltaan mennessä tallille ja pitää olla vastassa sitten. Lyhyen koulupäivän jälkeen käväisin kaupungilla ostoksilla, ja mukaan tarttui tulppa-avainta, rakotulkkia, työntömittaa, ruuvimeisseliä ja muita tarpeellisia välineitä pyörän huoltoon tallissa ja tien päällä. Viragossa on moneen muuhun pyörään nähden se etu, että ketjuveto on korvattu kardaanilla, eikä ketjua siis tarvitse olla jatkuvasti voitelemassa ja kiristämässä.

Jokunen kymppi upposi taas huomaamatta ostoksiin, enkä enää yhtään ihmettele että tätä pidetään kalliina harrastuksena. Varsinkaan kun vasta luin vakuutusvertailusta, jossa kalleimmillaan maksoi 3000 euroa/vuosi vakuuttaa 600-kuutioinen pyörä.

Vaikean valinnan lopputulos

Ja toki juuri silloin, kun kaikki tapahtuu, blogialusta putoaa alta. Yritin eilen raportoida tapahtumia, mutta sepä ei onnistunutkaan huoltokatkoksen takia.

Se sitten kävi nopeammin kuin olisin uskonutkaan. Kävin eilen vielä kerran katsomassa paikallisen liikkeen valikoimasta löytynyttä 750-kuutioista Viragoa, koekäynnistelin ja -kaasuttelin, syynäsin läpi viimeisetkin keksimäni vikapotentiaalit, ja lopputulemana päädyin sen ostamaan. Uusi silmäteräni (no, ei nyt ihan se ykkönen sentään) on viininpunainen paholainen, jolle pitää vielä nimi antaa. Eihän se ole mies eikä mikään joka ei pyöräänsä nimeä.

Vaikka näyttäisikin siltä, että haluttu tulos on saavutettu, taitaa olla pikemminkin niin päin että tästä se vasta alkaa. Nyt tarvii löytää sopiva varastopaikka pyörän säilytykseen lopputalveksi, ostella huoltokirjaa, pressua sun muuta varustetta sekä yrittää tutustua mopon sisuskaluihin vähän tarkemmin. Jos vaikka sinne talliin pääsisi aika ajoin työkalusarjan kanssa puuhailemaan niin oppisi ainakin tärkeimmät jutut laitteen anatomiasta.

Nyt on hyvä fiilis.

P.S. Se kauempana myynnissä ollut tippui pois laskuista siitä yksinkertaisesta syystä, että se ehdittiin myydä jollekulle muulle. Ei oikeastaan harmita, kun "lohdutuspalkinto" oli noin muikea.

Valinnanvaikeuksia

Huomenna käyn allekirjoittamassa lainapaperit, ja sen jälkeen voin ihan vakavasti aloittaa pyörän oston. Katselukierrokset on tehty ja nettisivut selattu, mutta valinnanvaikeus iskee kahden suurin piirtein yhtä hyvän ehdokkaan välillä. Toinen löytyi kolmen kilometrin päästä, vaikutti hyvin pidetyltä ja huolletulta, mutta on hieman kalliimpi, vanhempi ja enemmän ajettu. Toinen on yli 350 kilometrin päässä, enkä ole sitä tietenkään livenä nähnyt, mutta edellä mainittujen juttujen takia se houkuttelisi enemmän. En tiedä milloin ehtisin sen käydä tarkistamassa ja/tai pois hakemassa, kun työt alkoivat taas ja opiskelutkin heti maanantaina. Lisäksi askarruttaa moni asia, kuten onko pyörä oikeasti yhtä hyvä kuin paperilla, löytyykö siitä jotain kriittisiä vikoja, miten hakumatka järjestyy ja niin edelleen. Säästöä tuon kanssa tulisi, mutta sen eteen saa varmasti tehdä kovasti töitäkin. Ja molemmat ovat siis 750-kuutioisia Viragoja.

En kyllä usko, että annan itselleni koskaan anteeksi, jos jätän tuon jälkimmäisen tarkistamatta. Nämä ovat juuri niitä tilanteita, joissa pitäisi vain luottaa itseensä ja viedä aloittamansa touhu loppuun asti. Olen muutaman viime päivän ajan vakuutellut itselleni, että tuon kauempana olevan minä haen, mutta vielä en ole aivan sataprosenttisen varma. Ehkä mieli muuttuu kun lainapäätös on lopullisesti taskussa ja pyöräliikettä tentattu perustietojen haussa.

Eilen ostin itselleni kypäränkin, joten kaikki ajovarusteet ovat kasassa. Saappaita olen opettanut jalkoihini kävelemällä niillä muutaman päivän, vaikkei niitä olekaan ensisijaisesti sellaiseen tarkoitettu. Kyllä ne jalassa pyörän selkään istuu, se on varma. 

Tuntuu muuten oudolta lähestyä maalia näin paljon etuajassa, mutta (lyhyen) kokemuksen perusteella nuo seitsenpuolikkaat revitään käsistä. Monta nättiä yksilöä on tullut vastaan ja melkein yhtä monta on hävinnyt ennen kuin olen voinut asialle mitään tehdä. Keväällä tahti oletettavasti kiihtyy, joten mieluiten olen liikkeellä jo nyt. Talvisäilytyksessä on sitten aikaa fiksata ajopeli viimeisen päälle kuntoon ennen ajokauden alkua.

Etsivä löytää

Kävin koeistumassa 750-kuutioisen Viragon, jonka bongasin paikallisen myymälän vaihdokkisivulta. Pyörä oli todella siistissä kunnossa, lisävarusteita piisasi ja kone kuulosti käyvän moitteetta (ihan kuin osaisin oikeasti sanoa). Yritin parhaani mukaan etsiä toimimattomia kytkimiä, naarmuja, lommoja ja muita vikoja, mutta yhtään en onnistunut löytämään. Hintakin oli kohdallaan, tosin yli kymmenen vuoden ikä vähän arveluttaa.

Tiedän, tiedän, yksilöön ei saa ihastua ennen kuin sen on ostanut, joten jäitä hattuun nyt. Asuntolainaneuvottelut pitäisi saada päätöksen tammikuun alkupuolella, minkä jälkeen on mahdollista alkaa oikeasti suunnittelemaan ostoa. Pitää vain yrittää keksiä jotain muuta ajateltavaa siihen asti.

Omaan kotiin

Asuntoaan kaupannut pariskunta hyväksyi tarjoukseni, ja olen vahvasti matkalla kohti omistusasuntoa ja velkavankeutta. Tuleva kotini on vuonna 2001 valmistunut 76-neliöinen kolmio noin 6-7 kilometrin etäisyydellä keskustasta, mutta ihan työpaikan vieressä. Hinta oli suolainen, kuten asuntojen hinnat näinä päivinä muutenkin, mutta asunto on todella hieno ja lainasummassa pitäisi olla sen verran ylimääräistä, että uusien huonekalujen ja pyörän hommaaminen on myös mahdollista.

Tulisi nyt vain talvi, että voisi tulla kevät ja pyörän ostamisen aika.

Lisää uusia tuulia

Aloitin eilen työt uudessa paikassa ja vallan mukavalta paikalta vaikutti. Työssä pääsen tutustumaan uusimpiin tiedonsiirtotekniikoihin ja niiden käyttöön, eli vaihtelua vanhaan on tiedossa enemmän kuin riittävästi. Palkankorotus oli odotettuakin tuntuvampi, yhteensä liksaa tulee lähemmäs 50% aiempaa enemmän.

Lisäksi vaikuttaa siltä, että edessä on omistusasunnon hankinta vakituisen työpaikan myötä. Asuntolainasta irronnee jokunen euro budjettia tukemaan, joten projekti näyttää koko ajan varmemmalta.

Muutoksen aikoja.

Töitä, töitä

Varmistus uudesta työpaikasta saapui juuri sopivasti pikkujoulujen alla, eli tänään juhlitaan. Olin saanut suositukset myös soveltuvuustestauksesta ja aloitan Nokia Networksilla ensi perjantaina senior engineerin tittelillä. Uuden työn vaativuus on paria pykälää kovempi kuin nykyisen, ja palkkaus paranee toki samassa suhteessa. Kokonaiskorotus bruttoon on näillä näkymin noin 40%, minkä lisäksi opintojen loppuunsaattaminen priorisoidaan työn yläpuolelle ja diplomityöpaikka järjestyy samasta talosta. Lomat ja bonukset kertyvät normaalisti, koska katkosta työsuhteeseen ei pääse syntymään.

Näyttää siis (jälleen) hyvinkin lupaavalta, innolla odotan miltä päivitetty budjettilaskelma näyttää.

Kirjanpidon päivitys

Lokakuun tilinpäätös osoittaa, että projekti on pysynyt suunnilleen haarukassa. Vaikka palkkasumma oli (ennakoidusti) pienempi kuin yleensä, ostin ajosaappaat, maksoin kissan steriloinnin ja silti rahaa jäi säästöön asti useita satoja euroja. Opintolainaa en ole vieläkään nostanut, vaan palkalla ja opintorahalla on pärjätty mainiosti. Korjasin elämiskustannuksiin budjetoimiani varoja ylöspäin, koska näyttää siltä että sellaiseen on varaa uuden työpaikan ansiosta ja tarvista lokakuun menojen valossa.

Kävin tänään vielä yhdessä työhaastattelussa, vaikka valintani näyttääkin melkoisen varmalta. Kerroin haastattelijalle tilanteesta ja pääsimme nopeasti yhteisymmärrykseen siitä, että hakukriteerit ovat muuttuneet. Muuten haastattelu sujui melkoisen tutun kaavan mukaan, mitä nyt jouduin hieman todistamaan ohjelmointitaitojani paperille. Jälkeenpäin huomasin ainakin yhden virheen vastauksissani, mutta oikeastaan en ole asiasta kauhean huolissani. Jos en saa työtarjousta, minulla on jo yksi taskussa, jos saan, mitä yhdellä vikavastauksella on väliä?

Tutkailin myös varaosien hintoja ja päädyin siihen, että uusi unelmani on Yamaha XV750 Virago. Aiemmin haikailin sen pienemmän version, 535:n perään, mutta nyt budjetissa näkyy olevan tilaa tuolle isommallekin. Varaosien hinnoissa ei ollut mainittavia eroja, joten senkin puoleen 750-kuutioinen kuulostaa houkuttelevammalta. Vakuutusmaksut ovat toki kalliimmat, mutta en usko siitä koituvan estettä.

Ja opintoviikkojakin on kertynyt enemmän kuin osasin odottaa. Koputan puuta, vaikuttaa siltä että asiat sujuvat liiankin hyvin.

Paiste, Päivä, Risukasa

Projekti ehti jo puoliksi kuolla, mutta ahkera työnhaku tuotti viimein ilouutisen. Ja vieläpä sellaisen, jota en olisi ikinä osannut aavistaa: työnantajayritys pysyy samana, tuntimäärä pysyy samana, työnkuva muuttuu hiukka vaativammaksi ja palkka nousee noin 37 (!!) %. Tämä lottovoitto sen hinnalla, että selviän kunnialla soveltuvuustestauksesta ja siedän kahden kilometrin pidennyksen työmatkaan.

Unelmani on siis sittenkin toteutumassa!

Tilannekatsaus

Viime postauksesta onkin jo kestänyt hetki, mutta kovin paljoa uutta raportoitavaa ei ole tullut. Työhakemukset ovat poikineet pari haastattelua tämän viikon lopulle, joten ihan toivottomalta tilanne ei näytä. Kun vain saisi itsensä pidettyä kurissa eikä ottaisi liian suurta työtaakkaa opiskeluja häiritsemään, niin tämä voisi olla viimeinen kurssimuotoinen lukuvuosi. Sen jälkeen voisi sitten rauhassa irrottautua täysipäiväiseksi diplomityöntekijäksi ja valmistua kahden vuoden sisään.

Pari työhaastattelua kuulostaa jo ihan hyvältä pohjalta, eikä nykyisen sopimuksen jatkamisenkaan kanssa ole vielä kirvestä kokonaan kaivoon heitetty. Uskoisin, etten jää kokonaan vaille töitä ainakaan kevääksi, mutta missä ja mitä teen, se on mysteeri. Kyllä minä silti vielä sen mopon hommaan.

Takapakkia

Projekti oli yllättävän pitkään myötätuulessa, mutta eilen putosi varsinainen pommi. Työnantaja ilmoitti, että erittäin suurella todennäköisyydellä sopimukselle ei enää ole jatkoa, joten joudun näillä näkymin siivoamaan pöytäni marraskuun lopulla. Takapakkia on aika lievä ilmaus ottaen huomioon, että opintotuki menee hyvin pitkälle elinkustannuksiin ja vuokraan. Niistä rahoista ei juuri ylimääräistä käteen jää, vaikka kuinka jättäisi juhlimisen ja muut turhuudet väliin.

Olen kirjoitellut kasan työhakemuksia ja lähetellyt niitä pitkin Oulua, mutta toistaiseksi tuloksena on ollut muutama "ei kiitos" ja jokunen katsellaan -tyyppinen vastaus. Osa-aikaista työtä on vaikea löytää, varsinkaan kun omista aikatauluista ei voi loputtomiin tinkiä opiskelukiireiden takia.

Sanomattakin lienee selvää, että mieliala ei ole kovin korkealla juuri nyt. Tavallisesti olisin tähän aikaan nukkumassa, mutta tänään uni ei tullut silmään, ei sitten millään.

Mistähän tällä kertaa löytyisi se pelastava enkeli, joka on niin monta kertaa tilanteen korjannut?

Kokeiluja

Kävin läpi tiedossani olleet Oulun moottoripyöräliikkeet, ajatuksenani haarukoida valikoimia ja hintoja. Oulun Motormanilta löytyi varsin viehättävä Yamaha XV 535 Virago, joka totteli varsin täsmällisesti ja istui allekirjoittaneen pienen ruhon alle mainiosti. Molemmat jalat sai maahan pyörän päällä istuessa, moottori väänsi hyvin ja ajaminen tuntui siltä ettei sitä malta lopettaa.

Toinen kokeilemani peli oli Honda VT 600 Shadow, joka vakuutti huomattavasti vähemmän. Istuma-asento ei ollut läheskään yhtä mukava, sähköt olivat ilmeisen heikossa kunnossa ja pyörä tuntui kokonaisuutena huonosti pidetyltä. Vääntöä ja murinoita kyllä moottorista löytyi, mutta edellä mainituista syistä en pitänyt Hondasta läheskään yhtä paljon kuin Viragosta.

Lisäksi tuli kokeiltua oikeiden ajohousujen ja farkkujen ero, ja ensin mainitun voitto oli vielä selvempi kuin Yamahan. Farkuista kun tuulee läpi, ne lepattavat eikä niitä saa fiksusti saappaan päälle.

Vielä pitäisi päästä kokeilemaan pari muuta mallia, että saisi jonkinlaista tuntumaa tarjontaan. Tällä hetkellä tuo Virago vaikuttaa hyvin vahvalta vaihtoehdolta, mutta lisäkokemus ei olisi yhtään pahasta. Honda CBF ja Kawasaki EN olisivat mielenkiintoisia kokeilla, mutta ainakaan vielä en ole moisia Oulusta löytänyt.

Toivottavasti linkit pelaavat vielä ensi viikollakin, noista ei koskaan tiedä milloin muuttuvat.

Apuja odotellessa

Kelalta takaisin anomani tuet eivät ole vieläkään tulleet, päätöksestä puhumattakaan. Vaikka onkin vuoden kiireisin aika, tämän mittainen odotus on liikaa. Jos toimeentuloni olisi tuosta kiinni, olisin joutunut hakemaan avustuksia kotoa/sossusta jo monta kertaa. Ei todellakaan käy kateeksi niitä, joilla tuota vanhempien avustus -korttia ei ole pelattavana.

Olen viime päivät imenyt itseeni kaiken moottoripyöriin liittyvän tiedon, jonka olen vapaa-aikanani ehtinyt netistä kaivaa. Materiaalia on ihan kiitettävästi saatavilla ja kirjastosta löytyy varmasti lisää, joten iltalukemista pitäisi riittää vaikka koko talveksi. En olisi arvannutkaan, kuinka paljon pikkuasioita pitää ottaa huomioon käytettyä pyörää ostaessa, mutta nythän niihin on aikaa tutustua.

Inhorealismi laskelmia tehdessä on ollut hyvästä. Syksyn opintoviikkotavoitteet täyttyvät kaavailtua pienemmällä työmäärällä ja rahatilannekin on jatkuvasti parempi kuin budjetti väittää. Tällä viikolla pitäisi saada ostettua ajokengätkin, kunhan liikkeeseen tulee uusia (ja toivon mukaan sopivia) popoja. Nekin menevät vielä ohi budjetin, joka muuten piti syyskuussa odotusten mukaisesti muutamasta yllättävästä menoerästä huolimatta.

Eli kaikki hyvin, touhu etenee suunnitelmien mukaan.